Home Kirjoituksia ja mielipiteitä Mitä kun taas lankesin?
Mitä kun taas lankesin? PDF Tulosta Sähköposti

Haluan tähän kommentoida kirjoitusta sen verran, että aihe
on päivän polttava ja kaikille kristityille suunnattu. Miksi
meillä on niin kiire tuomita langenneet epäonistujiksi ja
uskosta osattomiksi? Siksikö, että saisimme itse kiiloitettua
uskonkilpeämme?

Missä on se Krsituksen kaltainen rakkaus ja lsänäolo, jota
nimenomaan langenneet tarvitsevat selviytyäkseen jälleen
omaan elämäänsä kiinni. Miksi meidän on niin vaikea
hyväksyä syntiset joukkoomme, vaikka juuri sinne Jeesuskin
aina meni? Mikä olikaan Jeesuksen viesti syntiin langenneille,
miksi se sama viesti ei kelpaa meille kristityille? Vai keitä me
sitten oikein olemmekaan? Tunnistaako maailma meidät
kristityiksi siksi, että meillä on keskinäinen rakkaus, vai siitä
että meillä on keskinäinen taistelu ja solvaamiskäytäntö?

Kun me kiillotamme omaa uskonkilpeämme tuomitsemalla
tai syyttämällä muita kuin itseämme, on syytä muistaa,
että joka kiillostuksella olemme torjuneet yhden Jeesuksen
rakkaimmista lapsista, syntisen, kärsivän ihmisen.

Toivon tämän kirjoituksen kosketavan ja laittavan meidät
miettimään omaa toimintamalliamme langenneiden,
kärsivien ja syntisten keskellä. Koska siellä me olemme
itsekin, joka päivä, kun tuomitsemme toisen ihmisen. TGS


Mitä kun taas lankesin?

 

Haluan tässä opetuksessa kirjoittaa rohkeasti eräästä asiasta,
joka vaivaa lähes kaikkia kristittyjä. Vaikka sivuutan tätä aihetta
aika ajoin, nyt haluan kirjoittaa siitä suoraan. Kyse on meidän
lankeamisistamme.

 

Voi olla, että me monesti katselemme toisia kristittyjä ja
ajattelemme, että heillä ei luultavasti ole minkäänlaisia ongelmia.
He näyttävät niin iloisilta ja eheiltä, me itse taas saatamme kokea
jatkuvaa alamittaisuutta, joko jollakin tietyllä alueella tai
useammillakin alueilla. Monet uskovat kokevat tästä syystä
hengellistä alemmuutta - toiset näyttävät niin täydellisiltä ja itse
he kokevat joutuvansa jatkuviin taisteluihin ja epäonnistumisiin.
Juuri tämä asetelma on syynä siihen, miksi osa uskovista jää
hiljalleen pois yhteisistä kokouksista, nuortenilloista ja
seurakunnista. Voi, kunpa uskaltaisimme olla toisillemme
aitoja ja rehellisiä!

 

Lankeaminen aiheuttaa monesti todellista ahdistusta ja
pahoinvointia. Kyllä useimmat kristityt tietävät, miten tulisi
elää Pyhän Jumalan edessä ja he yrittävät sitä vilpittömästi.
He saattavat taistella vuosikausia tehdäkseen itsestään
parempia ja monesti kuitenkin päätyvät samaan kuoppaan,
josta olivat juuri nousseet. Tiedäthän mistä puhun? Me
peitämme nämä kipumme toisiltamme todella hyvin,
perustuuhan hyväksyntämme ja hengellinen
"kuntoisuutemme" juuri nuhteettomaan vaellukseen
toisten edessä.

 

Haluaisin vielä määritellä sanaa lankeaminen hieman.
Joskus meillä on nimittäin tapana jaotella syntejä
pieniin ja suuriin sen mukaan, miltä ne ulospäin
näyttävät; näkyvät synnit ovat suurempia ja ihmisen
sisällä ”piilossa” olevat luokitellaan helposti
pienemmiksi ja vaarattomammiksi. Itse haluaisin välttää
tällaista jaottelua. Mielestäni lankeaminen tarkoittaa
epäonnistumista Jumalan lain edessä, siis Jumalan
Pyhän tahdon edessä. Jumalan tahtohan ulottuu kaikille
meidän elämämme osa-alueille, esimerkiksi ulkoiseen
käyttäytymiseemme, sisäisiin tunteisiimme ja ajatuksiimme
ja motiiveihimme. Kun siis kirjoitan lankeamisesta, tarkoitan
kaikkea tätä: valehtelemista, kateutta, juoruamista, alkoholin
väärinkäyttämistä, seksuaalisia epäonnistumisia joko
ajatuksin tai teoin, ylpeyttä, toisten hyväksikäyttämistä ja
rakkaudettomuutta – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Voimme
siis helposti tätä listaa lukiessamme huomata (kun mietimme
sitä omaa arkielämäämme vasten), että lankeaminen ei ole
jotain vain todella harvoin tapahtuvaa. Me epäonnistumme
Jumalan pyhän tahdon edessä joka päivä.

 

Lankeamisen yhteydessä on yleensä seuraavia tyypillisiä
reagointimalleja. Yksi tapa on jäädä surkuttelemaan omaa
itseään tyyliin, että "kuinka minulle saattoikaan käydä näin..?"
Tässä tavassa kääriydytään oman pahan olon ympärille ja
ikään kuin tarjotaan omaa katumusta Jumalalle hyvitykseksi.
Tässä meidän täytyy "kurittaa" itseämme, jotta saisimme
Jumalan mielisuosion takaisin. Ongelmana on vain se, ettei
Jumala suostu hyväksymään meitä koskaan oman
katumuksemme tähden. Ymmärrä ajatukseni tässä oikein.
Jumala hyväksyy meidät aina yhteyteensä Poikansa
sovitustyön tähden ja jos yritämme lisätä siihen jotain
omaamme, ajattelemme, että Jeesuksen uhrikuolema ei
olekaan riittävä sovittamaan meitä Jumalan kanssa.

 

Toinen tapa (liittyy läheisesti aikaisempaan) on Jumalalta
kätkeytyminen. Lankeamisen yhteydessä meidän
Jumalakuvamme saattaa muuttua kauheaksi Tuomariksi,
joka on valmis rankaisemaan meitä. Voimme kokea
tehneemme sen viimeisen virheen ja nyt Jumalan armo ja
rakkaus eivät ole enää meitä varten. Tai ainakin meidän
tulee tehdä todellisia lupauksia elää paremmin ja korjata
virheemme. Jumala siis saattaa mielestämme odottaa
vihaisena meidän itse muuttavan elämäämme, toimimaan
paremmin, ennen kuin Hän hyväksyy meidät lähelleen.
Saatamme myös kokea sellaista häpeää itsestämme, että
haluamme siitä syystä piilottaa itseämme Jumalalta.
Luulemme, ettei Hän perin pohjin tunne meitä jo valmiiksi
ja yritämme salata Häneltä epäonnistumistamme. Tällöin
me itse suljemme itsemme Jumalalta ja Hänen
rakkaudeltaan. Tällöin saatana on saanut suuren voiton,
hän on saanut meidät uskomaan, ettei Jumala enää
hyväksy meitä yhteyteensä.

 

Vielä eräs tapa reagoida epäonnistumiseen on muuttua
täydellisen välinpitämättömäksi syntiä kohtaan. Kun kerran
olemme jo langenneet ja "menettäneet Jumalan mielisuosion",
ei enää ole mitään väliä kuinka elämme. Peitämme sisäistä
pahaa oloamme tekemällä lisää syntiä. Tämä on etenkin
totta seksuaalisilla alueilla. Kun uskova kokee siinä kiusausta
ja lankeaa, hän saattaa kokea sellaista häpeää ja syyllisyyttä,
että ne tunteet ajavat hänet yhä syvempään lankeamiseen.

 

Luultavasti jokainen kristitty on käyttänyt ainakin jossain
vaiheessa elämäänsä kaikkia näitä kolmea tapaa selviytyä
lankeamisen tuomasta ahdistuksesta. Näiden edellä mainittujen
reagointien tulisi osoittaa meille, missä määrin Jumalasuh-
teemme on meidän omassa varassamme. Tuleeko meidän
hyvitellä Jumalalle epäonnistumisiamme? Eikö Jeesus olekaan
hyvittänyt puolestamme Jumalan pyhää vihaa syntiä kohtaan?
Perustuuko rauhamme ja lepomme Jumalan kanssa siihen, mitä
me itse olemme ja teemme, vai saako Jeesus olla aina ja
kaikessa sisäisen rauhamme ylläpitäjä?

 

Olen kirjoittanut nyt näin suoraan, jotta saisin paljastettua
vihollisen toimintaa elämässämme. Lukemattomat kristityt
käyvät omien heikkouksiensa kanssa valtavaa kipua
tuottavaa taistelua. Jos sinä olet yksi heistä - meistä - haluan
sanoa sinulle, että et ole yksin. Kanssasi samalla taistelukentällä
on koko Jumalan kansa. Juuri tähän taisteluun Paavali kirjoittaa
Heprealaiskirjeessä niin murtavat sanat: "Eihän meidän
ylimmäinen pappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän
heikkouksiamme, sillä Hän on ollut kaikessa kiusattu samalla
tavalla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis
ROHKEASTI ARMON VALTAISTUIMEN ETEEN, ETTÄ
SAISIMME LAUPEUDEN JA LÖYTÄISIMME ARMON
AVUKSEMME OIKEAAN AIKAAN” (Hebr. 4:15-16).

 

Silloin kun synti houkuttelee sinua eniten, kun oma olemuksesi
kapinoi kaikkea Jumalan tahtoa vastaan ja kaikki henkivallat
ovat kimpussasi, tarraa kiinni Vapahtajaasi kaksin käsin. Hän
on sovittanut kaikki menneet, nykyiset ja tulevat syntisi! Hän ei
koskaan hylkää meitä, vaan uskollisena Pappinamme antaa
anteeksi kaiken mikä meitä painaa ja antaa meille syvän levon.
Hän yksin kykenee vapauttamaan meidät synnin ylivallasta, me
itse emme sitä pysty koskaan tekemään. Eikö juuri tätä tarkoita
Psalmin sanat: "Sinä valmistat minulle pöydän minun
vihollisteni silmien eteen”(Ps. 23:5)?

 

Kun siis lankeat, älä kätkeydy Jumalalta. Älä yritä tuoda Hänelle
lupauksia muuttumisestasi ja vahvuudestasi. Älä myöskään
heittäydy välinpitämättömäksi siitä syystä, että kuvittelet syntiesi
tähden Jumalan rakkauden loppuneen sinua kohtaan. Kerro sen
sijaan rakastavalle Jeesukselle kokemuksesi ja tunteesi. Tuo
Hänelle epäonnistumisesi ja Hän antaa sinulle rauhan! Hän
puhdistaa sinut kerta toisensa jälkeen verellään, siirtää syntisi
pois, niin ettei Hän itsekään niitä enää muista (Hebr. 8:12)! Ja
Hän voi armonsa kautta vaikuttaa sinussa kaunista ja
harmonista elämää.

 

Koska Kristus riittää meille koko elämän ajaksi, myös elämämme
kipeimpiinkin hetkiin, voi raamattu turvallisesti kehottaa: "Sen vuoksi,
pyhät veljet, te, jotka olette osallisia taivaallisesta kutsumuksesta,
kiinnittäkää mielenne tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen
pappiin, Jeesukseen. Hän on uskollinen...” (Hebr. 3:1,2).

"Langennut enkeli"

Viimeksi päivitetty 03.02.2011 06:59
 

Yhteistyö / tukijat

Nämä yhtiöt ja yhteisöt tukevat toimintaamme:
Karl-Magnus Spiik Ky
Koulutusta, konsultointia ja valmennusta vuodesta 1981.
EFO
Evangeliska Folkhögskolan
Päivä Osakeyhtiö
Kirjojen ja musiikin kustannysyhtiö.
PEDATERA OY
Terapiapalvelut: psykoterapia, perheterapia, avopalvelut mielenterveyskuntoutujille Konsultoivat palvelut: Työnohjaus, konsultaatio, psyykkinen valmennus, koulutus
One Way Mission
OWM on tunnustustenvälinen organisaatio, joka sitoutuu opetuksessaan ja toiminnassaan voimakkaasti Kristus-keskeisyyteen. One Way (Yksi Tie) on kansainvälisesti tunnettu käsite, joka viittaa Kristukseen. Jeesus sanoi: "Minä olen tie".
Karkun evankelinen opisto
Karkun evankelinen opisto
Samaria Group
Me Samariassa rakennamme toiminnasta hyvinvointia. Haluamme tehdä työtä ihmisten kanssa. Tätä tarkoitusta varten ovat syntyneet Samarian eri työmuodot. Tervetuloa tutustumaan. Olitpa avun tarvitsija, työmme tukija tai yhteistyökumppani, olemme täällä sinua varten!
Kauneushoitola Karpalo
Anna aikaa itsellesi!